Kaisa Korja
Olen Kaisa Korja ja koulutukseltani olen kätilö (AMK) 2007 ja terveydenhoitaja (AMK) 2018. Valmistun loppuvuodesta 2023 ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Työskentelen nykyisin Lasten- ja nuortenkoti Himaharjussa Kiuruvedellä.
Polkuni nykyiseen tehtävään on ollut monipuolinen. Kätilöksi valmistuin 2007 ja työelämään siirryin vuonna 2008 kun äitiyslomani päättyi esikoisen syntymän jälkeen. Aloitin työt sairaanhoitajana kotihoidossa, josta sitten muutaman perhevapaan jälkeen siirryin väliaikaisesti vastaanottopalveluihin tekemään sairaanhoitajan vastaanottotyötä. Työnkuva oli monipuolinen pitäen sisällään mm. rokotuksia, haavanhoitoja, ompeleiden poistoja ja Marevan-annostelua. Palo kätilön koulutusta vastaavaan työhön oli kuitenkin olemassa ja KEVA:n työkokeilun kautta päädyin ehkäisy- ja äitiysneuvolaan. Työkokeilun lähestyessä loppuaan minulle avautuikin mahdollisuus jäädä neuvolaan töihin ja sisäisen siirron kautta työyksiköksi tuli neuvola. Tein joukkotarkastuksia ja ehkäisyneuvolaa aluksi ja pian minulle tarjoutui mahdollisuus siirtyä pääosin tekemään äitiysneuvolatyötä. Äitiysneuvolatyön lisäksi alkoi myös uuden opetteleminen, kun aloin tekemään pakolaisterveydenhoitajan työtä osan työajastani. Työnkuvaan kuului oleskeluluvan saaneiden kiintiöpakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden terveystarkastusten organisointi ja toteuttaminen. Yhteistyö pakolais- ja maahanmuuttotyöntekijöiden kanssa oli aktiivista ja korvaamatonta tässä tehtävässä.
Neuvolatyötä tehdessä, kiinnostus suorittaa myös terveydenhoitajan tutkinto kävi mielessä usein. Olin hakenut jo vuonna 2008 ensimmäisen kerran Kajaanin ammattikorkeakouluun opiskelemaan terveydenhoitajaksi ja tulinkin valituksi, mutta työelämä veti silloin pidemmän korren ja haave jäi taka-alalle lähes kymmeneksi vuodeksi. Tammikuussa 2017 aloitin terveydenhoitajan opinnot Kajaanin ammattikorkeakoulussa. Aikuiskoulutustuen turvin pystyin opiskelemaan täysipäiväisesti tilanteen niin vaatiessa ja loppuvuodesta 2018 terveydenhoitajan tutkintotodistus saapuikin postissa. Jatkoin työskentelyä neuvolassa sekä pakolaisterveydenhoitajana kesän 2020 loppupuolelle ja elokuussa 2020 siirryin nykyiseen työpaikkaani.
Työni parhaita puolia on ehdottomasti monipuolisuus. Yksikään työvuoro ei ole samanlainen ja työssä voin käyttää hyödyksi osaamistani laajasti. Koen myös jatkuvuuden yhtenä parhaista puolista työssäni, oman sekä tiimin saumaton yhteistyö, jonka tuloksena niin pieniä kuin suuriakin onnistumisia tulee. Työpaikkani miljöö on ehdottomasti parhaita puolia työssäni. Ympärillä on peltoja sekä metsää ja pihapiiristä löytyy hevosia, kissoja ja kaneja. Kaikki nämä ovat loistavia mahdollisuuksia hyödyntää työskennellessä. Voin ottaa töihin mukaan myös oman koirani Nemon, joka on 2-vuotias labradorinnoutaja. Nemo onkin jo lähes konkari sekä erittäin toivottu vieras mukanani työvuoroon.
Työni on ajoittain psyykkisesti kuormittavaa sekä väkivallan uhka on myös olemassa. Nuoret tulevat erilaisista taustoista ja elämäntilanteista, jolloin luottamuksen ansaitseminen on joskus haastavaa. Vuosien mittaan olen saanut kasvatettua eräänlaiset tuntosarvet, joiden avulla haastavia tilanteita on saatu vältettyä.
Ainahan ei elo ole ruusuilla tanssimista ja siirtyminen opiskelijan roolista työntekijäksi voi olla haastavaakin. Toivoisin että työyhteisöissä uudet ja vastavalmistuneet hoitoalan ammattilaiset otettaisiin lämpimästi vastaan sekä kuunneltaisiin mitä heillä on sanottavana. Muutos ja kehitys ovat nykypäivää, ja kenellä muulla kuin juuri valmistuneella hoitoalan ammattilaisella olisikaan ajantasaisimmat tiedot. Muutos ei ole aina pahasta, annetaan jokaiselle mahdollisuus tulla kuulluksi. Mitä tekisin toisin? Olisin silloin nuorena sairaanhoitajana luottanut itseeni enemmän ja tuonut ääneni selkeämmin esille. Olisin myös aika varmasti aikaisemmin hakeutunut töihin lastensuojeluun.
Yksi suurimmista onnistumisista urani varrella on, että olen saanut suoritettua kaksi ammattikorkeakoulututkintoa diagnosoimattoman ADHD:n kanssa. ADHD on ollut myös haaste, mutta nyt koen sen olevan vahvuus. Onnistumiseksi koen myös sen, että uskalsin reilu kolme vuotta sitten ottaa hypyn tuntemattomaan ja vaihtaa työpaikkaa. Työssä onnistumisia tulee päivittäin, mutta etenkin nuoren hyvinvoinnin edistäminen ja se että saa valettua nuoreen uskoa itseensä ja näkemään että kyllä siellä tunnelin päässä valoa näkyy.
Mistä on ollut hyötyä urallani? Kysyisin ennemmin, mistä ei ole ollut hyötyä urallani? Jokainen aikaisempi työtehtäväni on opettanut minulle paljon asioita, joita voin hyödyntää nykyisessä työssäni. Tärkeäksi koen etenkin seksuaaliterveyteen liittyvän osaamisen työskennellessäni pääasiassa nuorten parissa. Terveydenhoitajaopintojen aikana kävin varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen opintokokonaisuuden, ja sen myötä kiintymyssuhdetyöskentelystä tuli minulle erittäin tärkeä osa työtäni jo neuvolassa. Tätä olen pystynyt hyödyntämään nykyisessä työssäni ja ennen kaikkea opiskelemaan asiasta enemmän.
Nuorten psyykkinen pahoinvointi on ikävä kyllä lisääntynyt viime vuosina ja riittämättömät sekä oikea-aikaiset tukitoimet ovat olleet yhä harvempien saatavilla. Myös päihdekulttuurin muutokset myönteisempään ja sallivampaan suuntaan näkyvät jo nyt. Päihdeongelmiin liittyvän osaamisen tarve tulee varmasti lisääntymään tulevina vuosina. Myös autisminkirjon ja neuromoninaisuuden diagnosointi on ollut kasvussa ja etenkin näihin liittyvien kuntouttavien toimintojen tarve on selkeästi nähtävillä. Lääkehoidon lisäksi olisi usein tarpeellista esimerkiksi neuropsykiatrinen valmennus, joko yksilönä tai ryhmässä.
Työvuoron jälkeen reilun puolen tunnin ajomatka äänikirjaa kuunnellen saa palautumisen käyntiin. Sama toimii myös toiseen suuntaan, siirtyen äidin ja puolison roolista työrooliin. Koiramme Nemon kanssa lenkkeillessä ja metsissä samoillessa mieli ja keho rauhoittuvat. Palasin myös vuosien tauon jälkeen takaisin hevosen selkään nyt syksyllä 2023 ja olenkin pohtinut miksi ihmeessä en tätä tehnyt jo aikaisemmin. Minulle ehdottomasti yksi parhaista keinoista ottaa hetki etäisyyttä niin työhön kuin arkeenkin.
Kun aloitin nykyisessä työssäni olin tehnyt koko työurani siihen mennessä päivätyötä. Kaksivuorotyöhön siirtyminen oli siis myös aivan uutta sen lisäksi, että lastensuojelu oli minulle lähes tuntematon alue. Näin kolmen vuoden jälkeen en haluaisi enää palata päivätyöhön. Arkivapaat ja iltavuoropäivät ovat myös osa palautumista.
Uskalla siis ajatella sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta, luota itseesi ja osaamiseesi. Ole avoin uudelle ja oppimiselle. Älä pelkää epäonnistumisia vaan kurota rohkeasti tavoitteitasi kohti ja ota hyppy tuntemattomaan, sillä voit sieltä löytää sen mitä et ole tiennyt edes etsineesi.