my career - Valtteri Willman - kone- ja tuotantekniikan insinööri
Insinöörin askeleet kaivosalalta kosmetiikkateollisuuteen ja sieltä öljynjalostukseen
Valmistuin Kajaanin ammattikorkeakoulusta kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi vuonna 2009. Opiskelin myös vuoden IT-puolella, mutta huomasin pian, että kone- ja tuotantotekniikka on enemmän minun alaani – olinhan hakenut ensimmäiset työkokemukseni tuotantoteollisuudesta UPM-Kymmenen paperitehtaalta. KAMKin sisällä oli onneksi helppo vaihtaa linjaa - iso kiitos siitä mahdollisuudesta! Ensimmäinen vuosi IT-puolella ei myöskään mennyt hukkaan vaan sain hyväksiluettua sieltä kursseja kone- ja tuotantotekniikan tutkintooni.
Tummia pilviä harjoittelupaikan yllä
Opiskeluaikanani Kajaanissa toimi vielä UPM-kymmene tehdas, missä olinkin useamman kesän kesätöissä. Valitettavasti UPM päätti sulkea tehtaan vuoden 2008 lopulla ja tämä toi tummia pilviä harjoittelupaikkani ylle, koska olisin niin kovasti halunnut tehdä insinöörityön ja työharjoitteluni juurikin UPM Kajaanin tehtaalla ja olisin sieltä varmasti paikan saanutkin. Samalla alkoi tulevaisuuden murehtiminen valmistumisen jälkeiseen aikaan, että työllistynkö minä ollenkaan ja miten minulle käy, kun valmistun oman ikäluokkani pahimpaan lama-aikaan (90-luvun laman aikaan olin niin nuori, että en lue sitä tähän mukaan). Opiskelija kavereiden kanssa "vitsailtiin" jopa yrityksen perustamisesta, mutta sille tielle en kääntynyt, vaikka olisi kyllä sekin ollut varmasti mahtava ja mielenkiintoinen matka.
Onnekkaiden sattumien ja tarmokkaan opettajan kautta Talvivaaraan harjoitteluun ja töihin
En tiedä oliko enemmän hyvää onnea vai KAMKin opettajan tarmokkuutta, mutta hän sai järjestettyä meille muutamalle opiskelijalle harjoittelupaikat ja insinöörityön aiheet silloiseen Talvivaara Oy:hyn. Isot kiitokset vielä tästä lopputyön ohjaajalleni Mikko Heikkiselle sekä silloiselle Talvivaara Oy:lle, nykyiselle Terrafamelle. Kaivoksella oli siihen aikaan rakennus- ja tuotantovaihe vasta suunnitteilla ja paikalle tarvittiin tekijöitä. Osastoni oli vesienhallintaosasto eli me hallittiin alueen vesiä... mutta eipä mennä siihen sitten sen tarkemmin :D Tämä tarina ja kokemus oli kuitenkin monesti hieno "ice breaker" työhaastatteluissa, koska sillä sai porukan nauramaan, jos vähänkään tietää Talvivaaran historiaa vuodesta 2008 eteenpäin.
Näin ollen suoritin työharjoittelujakson Talvivaarassa ja tein sinne myös insinöörityöni. Ja mikä hienointa, sain tehdä opiskeluihin liittyvän harjoittelun palkallisena. Ja vaikka "tuntitaksa" olikin valtakunnallisesti katsottuna pieni, niin opiskelijalle se oli kuin kultakaivos! Työ talvivaarassa oli välillä myös niin sanottua "lapio hommaa", koska rakensimme ja hitsasimme alueelle raakavesiputkia ja jälkeenpäin ajatellen opin tuona ajanjaksona työelämästä enemmän kuin koskaan ja kasvoin myös ihmisenä erittäin paljon.
Välipysäkki LEAN kulttuurin parissa ja kokemuksia johtamisesta
Oltuani hetken Talvivaarassa määräaikaisen työsuhteen loppui ja sain töitä Biohit Oyj:stä (nyk. Sartorius) ja työskentelin siellä tuotannossa 3-vuorotyössä sekä kunnossapidossa eri projektien kanssa. Opin Biohitillä paljon teollisen kunnossapidon toiminnoista sekä tuotannon LEAN-kulttuurista, mitä hyödynnän vielä tänäkin päivänä työssäni. Koin kuitenkin, että haluaisin työskennellä myös esimiestehtävissä, koska se olisi enemmän sitä, mitä varten olin opiskellutkin. Ihmisten johtamiseen sain kipinän armeijasta, koska se kävi minulle luonnostaan ja siellä opin sekä hyvässä että pahassa mitä tarkoittaa esimiesasemassa olevan henkilön valta ja miten sitä tulisi käyttää. Myöhemmin opin, että ihmisten johtamisen tulisi olla enemmänkin valmentamista.
Haasteita ja riittämättömyyden tunteita
Isoin käänne elämässäni tapahtui vuonna 2010, kun pakkasin kamat ja muutin työn perässä Etelä-Suomeen. Kainuu ei missään vaiheessa miehestä lähtenyt, mutta työurani oli jumissa ja töitä näkyi etelässä riittävän. Sain sieltä ensimmäisen "ison" työpaikan tuotannon ja kunnossapidon esimiehenä eräästä kuivaelintarvike tehtaasta. Pam! Tästäkö se minun työelämä nyt alkaa ja ura teollisuudessa lähtee kiitoon, mistä olin haaveillutkin? No ei - se työsuhde loppui koeajalla 5 kuukauden jälkeen ja jäin työttömäksi. Työpaikka oli nuorelle vastavalmistuneelle liian haastava ja yrityksen työympäristö oli erittäin tulehtunut jo valmiiksi huonon johtamiskulttuurin aikana. En saanut tehtävään perehdytystä, koska perehdyttäjää ei ollutkaan. Tein 10 –12 h päiviä, voin pahoin ja en edes uskaltanut irtisanoutua, koska p****le olinhan muuttanut 600 km päästä tänne töihin. Onneksi yhteinen keskustelu silloisen toimitusjohtajan kanssa ratkaisi ongelman ja sovittiin, että en jatka enää tehtävässä ja jään koeajalla pois. Tämä oli helpotus, mutta samalla shokki. Enkö olekaan tarpeeksi hyvä? Enkö osaa mitään? Onko minusta tähän? Lähdenkö maitojunalla takaisin Kajaaniin? Mitä minä nyt teen? - Nämä olivat kysymyksiä, mitä pyörittelin päässäni pitkään.
En kuitenkaan jäänyt makaamaan ja murjottamaan, koska minähän en kyllä työttömäksi jää kämppääni makaamaan ja vuokratkin pitäisi jonkun maksaa. Päivitin, selkeytin ja paransin ansioluetteloni (CV) ja menin takaisin työmarkkinoille. En myöskään ajatellut seisoa laakereillani vaan hain töitä paikallisesta rengasliikkeestä, koska siellä tarvittiin sesonkiapua talvirenkaiden vaihtoon. Sillähän ei ollut mitään tekemistä koulutukseni kannalta, mutta ei sillä ollut minulle väliä ja ylpeyteni ei ollut sen edessä, että tässä hommassa saattaa likaantua kädet. Koin, että minun ei tarvitse sitten seuraavassa työhaastattelussa selitellä, että miksi siellä työhistoriassa on muutaman kuukauden katko.
Ensimmäinen ”vakkaripaikka” kosmetiikkateollisuuden parissa
2010 marraskuussa työurani sitten lopulta "starttasi” kun sain töitä LUMENE Oy:stä tuotannon kehitysinsinöörin tehtäviin. Tehtävä oli määräaikainen, mutta otin paikan kiljuen vastaan. Asiat johtivat toiseen ja sain lisää vastuuta yrityksessä ja siirryin tuotannon esimiestehtäviin 2012, missä työskentelin aina 2018 tammikuuhun asti. LUMENE Oy:ssä sain myös ensimmäisen toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen eli sen "vakkaripaikan". Tällä matkalla opin paljon ihmisistä, ihmisten johtamisesta, itsestäni sekä yleensä työelämän kulttuurista ja ison organisaation toiminnasta.
Parasta LUMENELLA olivat ihmiset, työkulttuuri sekä johtaminen ja tällä yrityksellä onkin erityinen paikka sydämessäni - se oli kaikkea mitä toivoin. Olisin voinut työskennellä LUMENELLA pitkäänkin, mutta olen myös työurani suhteen hieman itsekäs ja halusin enemmän vastuuta. Innostuin varsinkin ihmisten johtamisesta, valmentamisesta ja halusin toimia lähiesimiehille valmentavana esimiehenä enemmän sekä yleensäkin parantaa esimiestoimintaa. Olinhan nähnyt ihmisten johtamisen huonot puolet ja mitä se pahimmillaan voi olla. LUMENEN kokoisessa yrityksessä ja organisaatiossa olin kuitenkin "jumissa" ja päätin hakea töitä, missä voisin saada enemmän vastuuta.
Kosmetiikasta öljynjalostukseen
Useiden haastatteluiden jälkeen onnistuin pääsemään Nesteelle ja urani vaihtui kerta rysäyksestä kosmetiikasta öljynjalostukseen. Ja onhan se muutakin - Neste on myös maailman suurin jätteistä ja tähteistä valmistetun uusiutuvan dieselin ja lentopolttoaineen tuottaja. On erittäin kiehtovaa olla näkemässä läheltä, miten maailmanluokan yrityksessä toimitaan mm. työturvallisuuden suhteen. Yrityksen visio on myös isosti tulevaisuudessa sekä kestävässä kehityksessä. Nesteen tavoitteena on mm. saavuttaa hiilineutraali tuotanto vuoteen 2035 mennessä.
Isossa organisaatiossa parantamassa asioita
Luulin aluksi, että LUMENE:lla oli iso organisaatio, mutta olin väärässä. Neste on oikeasti ISO. Siinä on hyvät ja huonot puolensa - organisaatiota muutetaan aika usein ja työtehtävät kiertävät hyvinkin paljon. Tällä hetkellä työskentelen Operational Excellencen parissa, kehittäen tuotannon toimintaa. Operational Excellence tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että yrityksessä tehdään jatkuvaa parantamista ja asioita yleensäkin paremmin. Konsepti on kuitenkin laaja hyvinkin erilaisine työkaluineen. Ennen nykyistä tehtävääni työskentelin esimiehenä kuudelle tuotantomestarille sekä epäsuorasti noin 100:lle vuoro-operaattorille. Täällä olen päässyt kovastikin näkemään, mitä on muutoksessa työskentely ja miten muutosjohtamista tehdään. Olen myös päässyt paljonkin valmentamaan tuotannon esimiehiä, mitä olen halunnutkin tehdä.
Työuraani on vielä (toivottavasti) jäljellä vielä yli 30 vuotta, jos vaan pää ja kroppa kestää. Matkani on siis vielä kesken ja en tiedä minne se johtaa, mutta eteenpäin mennään. Toivon ja pyrin kuitenkin jättämään jokaisen yrityksen työkulttuuriin, missä ikinä työskentelenkin, palan omista arvoistani - ajatuksen hyvän yhteistyön, työkulttuurin ja toiminnan puolesta.
Terveisin,
Valtteri
TKO5S (2005–2009)
