Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Tukimateriaali>Tutkimustyypit

Tapaustutkimus (Case Study)


Tapaustutkimus strategiana on esiintynyt kokeellisen tutkimuksen ja survey-tutkimuksen rinnalla eri nimikkeillä. Aikaisempia nimikkeitä ovat olleet kenttätyö (field-work) ja osallistuva havainnointi (participant observation). Tutkijat määrittelevät tapaustutkimuksensa muuksi tutkimukseksi, kuten esim. etnografiseksi tutkimukseksi, vuorovaikutuksen tutkimukseksi, elämänkertatutkimukseksi tai tapauskohtaiseksi arviointitutkimukseksi. Tapaustutkimus voidaan myös määritellä empiiriseksi tutkimukseksi ja toisaalta myös toiminnassa olevan tapahtuman tutkimukseksi.

”Tapaustutkimus voidaan ymmärtää keskeiseksi kvalitatiivisen metodologian tiedonhankinnan strategiaksi, sillä lähes kaikki strategiat käyttävät lähestymistapanaan tapaustutkimusta. Toisin sanoen lähes kaikki kvalitatiivinen tutkimus on tapaustutkimusta. Erot erilaisissa kvalitatiivisen tiedonhankinnan strategioissa ilmenevät siitä, kuinka tieto hankitaan ja mikä on tutkimuksen kohde.”

Tapaustutkimus on käsitteenä hämärä ja väljä. Sitä voidaan pitää pikemminkin tutkimuksellisena näkökulmana jota voidaan toteuttaa eri menetelmin ja erilaisia aineistoja yhdistellen. Aineistot kerätään yleensä luonnollisista tilanteista, kuten ääni- ja videonauhoitteet keskustelutilanteesta. Tutkijan kirjaamat havainnot, videot tai tutkittavan kohteen tuottamat asiakirjat voivat olla myös aineistoa.

Tapaus voi olla yksilö tai ihmisryhmä, tapahtuma, toiminto, prosessi, episodi, instituutio tai maantieteellinen paikka. Oleellista on, että tapaus voidaan ymmärtää kokonaisuutena, tapauksena. Tapaus voi olla jossain suhteessa muista erottuva, edustava tai poikkeava kielteisesti tai myönteisesti. Se voi olla myös aivan tavallinen arkielämän tapahtuma.

Tapaustutkimus on yksityiskohtaista, intensiivistä tietoa yksittäisestä tapahtumasta tai pienestä joukosta toisiinsa suhteessa olevia tapauksia. Tyypillistä on, että tutkittavana on yksittäinen tapaus, tilanne tai joukko tapauksia joissa kohteena on yksilö, ryhmä tai yhteisö. Tavoitteena on tyypillisimmin ilmiöiden kuvailu omassa ympäristössään. Tutkimus on kokonaisvaltaista ja systemaattista kuvausta ilmiöstä. Ilmiötä tarkastellaan kokonaisuutena eri näkökulmista. Tutkija pyrkii ymmärtämään kohteen kokonaisuutena. Näkemystä voidaan pitää holistisena eli kokonaisvaltaisena. Yleisesti tapaus ei ole yleistettävissä, mutta se voi olla askel kohti yleistämistä. Yleistäminen ei kuitenkaan saa olla tapaustutkimuksen itsetarkoitus, vaan oleellisempaa on yleistämisen sijasta ymmärrys.

Tapaustutkimus tapahtuu nykyhetkessä ja todellisessa tilanteessa ja on kuvaileva tutkimustyyppi. Tapaustutkimus on luonteva tutkimustapa lähestyä käytännön ongelmia sekä samalla tarkastella että kuvailla ongelmia. Tapausta kuvaillaan tarkasti ja siitä dokumentoidaan keskeisiä, kiinnostavia, piirteitä. Ilmiötä tutkitaan luonnollisessa ympäristössään ilman keinotekoisia järjestelyjä ja pakotteita.

Tapaustutkimuksen strategia voi olla myös kartoittava. Etsitään ja löydetään uusia näkökulmia ja ilmiöitä, kehitetään hypoteeseja ja selvitetään vähän tunnettuja ilmiöitä. Historiaan pohjautuvassa tapaustutkimuksessa tutkimuksen tarkoitus voi olla selittävä.

Tapaustutkimus on yksilöllistä ja kokonaiskuvausta ilmiöstä. Tyypillisiä ominaisuuksia ovat myös sen monitieteisyys, luonnollisuus ja vuorovaikutus. Monitieteisyydessä liitetään toisiinsa eri tutkimusteorioita ja kokemuksia tutkimuksen teossa. Menetelmiä ja teorioita käytetään valikoiden kustakin tutkimustapauksesta riippuen. Tutkijan ja tutkittavan välinen hyvä vuorovaikutus ja luottamus edesauttavat luotettavan tutkimusaineiston saamista. Kumpikin osapuoli kokee olevansa tasavertainen ja osallistuva tutkimustilanteessa. Lisäksi tyypillisiä ominaisuuksia ovat joustavuus ja arvosidonnaisuus. Joustavuus siksi, että tietoja etsitään sieltä, mistä niitä voi saada. Arvosidonnaisuus tulee esille tutkijan omassa katsantokannassa tutkittavaan asiaan. Tutkijan oma arvomaailma vaikuttaa näkemykseen ja tutkimustulokseen.


Kirjallisuutta

Hirsjärvi S., Remes P. & Sajavaara P. 2004. Tutki ja kirjoita. 10. osin uudistettu laitos. Jyväskylä. Gummerus Kirjapaino Oy.

Jokinen A. & Kuronen M. 2005. Tapaustutkimus. http://www.uta.fi/laitokset/sospol/sosnet/ammlis/tapaustut.htm

Manninen, K. & Tolonen, A. 1995. Hyvän olon tunne: tapaustutkimus kainuulaisesta kupparista. Kajaanin ammattikorkeakoulun julkaisusarja, 5. Opinnäytetyö.

Metsämuuronen J. 2000. Laadullisen tutkimuksen perusteet. Metodologia sarja 4. Viro. Jaabes OU, Voru.

Syrjälä L.& Ahonen S.& Syrjäläinen E. &Saari S. 1996. Laadullisen tutkimuksen työtapoja. 1-3. painos. Rauma. Kirjapaino OY West Point.

Syrjälä, L. & Numminen, M. 1988. Tapaustutkimus kasvatustieteessä. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 51.

Tapaustutkimus. 2005. http://www2.uiah.fi/projects/metodi/071.htm