Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Koulutus>Kriittisyys

Kriittisyys opinnäytetyössä 

 

Kriittisyys

Kriittisyyttä on ammattikorkeakoulutuksessa pidetty opiskelijan oppimisen tavoiteltavana asiana, joka on demokraattisessa yhteiskunnassa elävän kansalaisen perusoikeus. Kriittisyydellä tarkoitetaan tällöin lähinnä kykyä arvioida informaatiota ja suhteuttaa sitä erilaisiin tilanteisiin. Ihmisellä on tällöin kyky välttää myös propagandaa ja kriittisyydestä tulee väline muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Kriittisyyteen liitetään usein myös kielteisyys, vastustaminen ja ilkeys, mutta näillä piirteillä ei ole yhteyttä sellaisen kriittisyyden kanssa, joka pohjautuu perusteluihin.

Opinnäytetyöskentelyn aikana opiskelija harjaantuu tietyn ongelman suunnassa tapahtuvaan tiedonhankintaan, lähde- ja itsekritiikkiin, päättely- ja dokumentaatiotaitoon, oman työn suunnitteluun ja oman työn arviointiin. Prosessi vaatii keskittymistä opinnäytetyön kriittiseen arviointiin ja kriittisessä ajattelussa on merkittävä juuri aikaisemman tiedon perusteiden etsiminen. Näin ollen kriittinen ajattelu voidaan ymmärtää koskemaan sekä ulkoista maailmaa että opiskelijan omia käsityksiä. Tavoitteena on, että ajatellessaan kriittisesti, opiskelija pystyy perustelemaan ajatuksensa ja toimintansa. Kriittisyys eri yhteyksissä perustuu tiettyihin yleistyksiin ja valmiuksiin kuten loogiseen ajatteluun ja ongelmanratkaisukykyyn.

Opinnäytetyö on prosessi, jonka edellyttää opiskelijalta kriittistä ajattelua. Opinnäytetyön tekeminen edellyttää opiskelijalta kykyä kyseenalaistaa, analysoida ja esittää erilaisia vaihtoehtoja. Opiskelija etsii uusia mahdollisuuksia eikä tyydy vain olemassa oleviin malleihin. Ratkaisuissaan hän on itsenäinen, analyyttinen ja luova. Kriittisyys tarkoittaa rationaalisuutta, loogisuutta, perusteiden arviointia, asennoitumista ja muutoksen mahdollistamista. Työelämän asiantuntija toimii työssä, missä kompleksisuus, muuntuvuus, epävarmuus ja ainutkertaisuus luonnehtivat työtä. Asiantuntijuuteen kuuluu keskeisesti se, että hän itse jatkuvasti määrittelee toimintaansa. Yhden ongelman ratkaiseminen työssä johtaa usein entistä kehittyneemmän ongelman asettamiseen. Ongelmien ratkaisu ja uudelleen muotoilu edellyttävät kriittistä ajattelua.


Tutkimuksia kriittisyydestä

Suomessa on tehty vähän opiskelijoiden ajattelun taitojen kehittymisestä koulutuksen aikana selvittäviä tutkimuksia. Muun muassa Säämänen (1993) on analysoinut terveysalan opistoasteen opinnäytetöitä ja toteaa tuloksissaan, että opiskelijan tieteellinen ja kriittinen ajattelu jää pinnalliseksi. Kriittinen ja analysoiva ote puuttui opinnäytetöistä vaikkakin tutkimusprosessin muodollisuus oli kohtalaisesti hallinnassa. Stenforsin (1999) tulokset osittavat, että analysoidut (n=36) ammattikorkeakoulun opinnäytetyöt ilmensivät pääsääntöisesti dualismia ja relativismia. Omakohtainen tieteellinen ajattelu ilmentyi neljässä opinnäytetyössä. Opiskelijoiden kriittinen ajattelu kehittyi koulutuksen aikana jonkin verran, mutta koulutuksen antamat ajattelutaitojen perusvalmiudet kypsyvät vasta käytännön työssä ja tulevat esille vuosien kuluttua. Ammattikorkeakoulun opiskelijan kriittisen ajattelun oppimisen tasosta ei voi tehdä johtopäätöksiä Jaatisen (2004) tutkimuksen pohjalta, mutta tulokset herättävät ainakin lukijan miettimään sitä, millaisesta oppimisesta tai ”oppimisen puutteesta” kuvatut opinnäytetyön heikkoudet viestivät. 


Kriittisyyteen oppiminen 

Merkittävät tapahtumat ja kokemukset, esimerkiksi kriittiset oppimistilanteet, voivat olla hetkiä, jolloin kokemusten merkitykset ymmärretään eri tavalla. Omien kokemusten tarkastelu laajentaa oppijan mahdollisuuksia oman asiantuntijuuden muovaamiseen. Kriittinen kokemus voi olla paras opettaja, jos opiskelija käyttää kokemuksensa oppimisprosessin edistämiseen. Merkittävien oppimiskokemusten reflektointi voi johtaa uusien persoonallisten merkitysten löytymiseen. Kokemusten tulkinta lisää oppijan tietoisuutta omista mahdollisuuksistaan ja auttaa oppijaa koettujen tosiasioiden tunnustamiseen. Opinnäytetyön kokonaisuus on oppimisprosessi, jonka seurauksena asiantuntijaksi kehittyvässä opiskelijassa tapahtuu muun muassa käsitteellisen ajattelun kehittymistä. (vrt. Kolb.) Kokemuksellinen oppiminen johtaa merkitysten uudelleen tulkintaan.

Opinnäytetyön tekemiseen ryhtyvän opiskelijan opiskelutapa muuttuu. Opiskelussa tavallisesti toisistaan erottuvat osatehtävät yhdistyvät laajemmaksi kokonaisuudeksi. Ajattelun laajentaminen on prosessi, jossa opiskelija tekee samaan työprosessiin kuuluvia töitä peräkkäin eli työtä laajennetaan horisontaalisesti. Työn laajentaminen lisää vaihtelevuutta, pidentää työsuorituksen kestoa ja korostaa vastuuta työn laadusta. Työn vertikaalista vaativuutta ja itsenäisyyttä lisääviä asioita kutsutaan työn rikastamiseksi. Työtä rikastetaan siirtämällä ohjaajan vastuuta opiskelijalle itselleen. Opinnäytetyön suunnittelun ja toteuttamisen välinen kuilu kaventuu. Työn kokonaisuuden hallinta kasvaa ja opiskelijan osaamiseen kohdistuvat vaatimukset lisääntyvät. Sekä työn laajentaminen että rikastaminen edellyttävät uuden oppimista, laajaa tietämystä, monitaitoisuutta ja päätöksentekokykyä eli tietoisuuden muutosta vertikaalisesti ja horisontaalisesti.


Miksi kriittisyyttä?

Opinnäytetyö tehdään useimmiten ryhmässä, tiimissä. Ryhmässä oppimisesta välittyy myös toisten ammatillinen osaaminen sekä oppimisen tuloksissa että yhteistoiminnan välttämättömänä edellytyksenä. Ositettu ja jaettu osaaminen kuvaa tilannetta, jossa se ei enää ole yksilön ominaisuus, vaan yhdistelmä usean henkilön ja ympäristön osaamista. Työelämän ongelmien ratkaisemiseen tarvittava tieto on pirstoutunut laajalle yhteisön käytäntöihin. Jaetun oppimisen tavoite korvaa usein yksilöllisen oppimisen tavoitteet. Yksilön tehtävänä ei enää olekaan saavuttaa tai hallita tiettyä kokonaisuutta, vaan täydentää toisten osaamista. Yhteistoiminta perustuu luotuun kriittiseen tietoisuuteen, jonka perustana on erilaisuuden hyväksyminen ja sen tosiseikan ymmärtäminen, että erilaisista käsityksistä huolimatta on mahdollista rakentaa yhteistä orientaatiota.

Ryhmässä tehtävä opinnäytetyö on jo itsessään uusi toimintaympäristö. Vieraassa ympäristössä uusien tehtävien oppiminen on tehokasta ja osaaminen laajenee. Kokemuksen avulla oppiminen ei kuitenkaan ole henkilökohtaisella tasolla aina yksiselitteisen ja myönteinen tilanne. Oppimiskokemukset saavat aikaan muutostilanteen, joka on eräänlainen taitekohta yksilön elämänkulussa. Muutoksesta selviämiseen vaikuttaa yksilön pätevyyden lisäksi myös havaitun muutoksen suuruus, oma itseluottamus ja tarjolla oleva tuen laatu ja määrä. Suurimman uhan muodostaa muutoksessa yksilö itse ja hänen tulkintansa toimintaympäristöstä. Opiskelija tarvitsee tukea ja rohkaisua oppimiskokemustensa (kriittisen ajattelun) tiedostamiseen ja analyysiin sekä niiden merkitysten kyseenalaistamiseen. Uusi tilanne voi olla uhka opiskelijan persoonallisuuden tasapainolle ja siksi ohjaajan tuki on tärkeä. Opiskelijan asenteellisuus on tärkeä kriittisen ajattelun kehittymisen ominaisuus.

Asiantuntijuuden kehittyminen opinnäytetyön vauhdittamana saavuttaa sille asetetut tavoitteet, jos oppimisen lähtökohtana on opiskelijan motivaatio kehittyä. Entistä enemmän sisältöjen oppimisen sijasta tulisi oppia työskentelyprosesseja, jotka ovat tarpeen työelämässä. Kyky ratkaista ongelmia ja kyky luoda uutta tietoa ovat opiskelijalle tärkeämpi kuin valtava faktatiedon opetteleminen.


Kirjallisuutta

Hakala, J. 1998. Opinnäyte luovasti. Kehittämis- ja tutkimustyön opas. Tampere. Tammer-Paino Oy.

Honkonen, R. 1999. Kriittisyys ammatillisen korkeakoulutuksen haasteena postmodernissa yhteiskunnassa. Teoksessa Järvinen-Taubert, J. & Valtonen, P. (toim.) Kriittisyyteen kasvu korkeakoulutuksessa. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy. 69-86.

Huttunen, J. 1994. Päättötyö ja sen ohjaaminen. Teoksessa Ekola, J. (toim.)Johdatusta ammattikorkeakoulupedagogiikkaan. Juva: WSOY. 132 –159.

Jaatinen, P. 2004. Miltä SAMKin opinnäytetyöt näyttävät toisin silmin? Satakunnan ammattikorkeakoulun vuoden 2002 opinnäytetöiden arvioinnista tehty tutkimus. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Sarja A, Tutkimukset 1. Pori. Lauttapaino Oy, Huittinen.

Jalava, U. & Virtanen, P.1997; 1998. Tietoa luova projekti. Polku oppivaan organisaatioon. Helsinki: Kirjayhtymä Oy.

Järvinen, A. 1991. Reflektiivisen ajattelun kehittyminen asiantuntijakoulutuksessa. Teoksessa Hakkarainen, P. & Wahlström, R. & Välimaa, J. (toim.) Korkeakoulutuksen kehittäminen ja laadun arviointi. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B. Teoriaa ja käytäntöä 71. 17-37.

Lehtinen, E. & Palonen, T. 1997. Asiantuntijaverkosto oppimisympäristönä. Projektin loppuraportti. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Turku.

McPeck, J. E. 1981. Critical Thinking and Education. Oxford: Martin Robertson.

Mezirow, J. 1981. A critical theory of adult learning and education. Adult Education 32, 13-24.

Mezirow, J. 1995. Kriittinen reflektio uudistavan oppimisen käynnistäjänä. Teoksessa Mezirow. J (toim.) Uudistuva oppiminen – kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Helsinki: Painotalo Miktor. 17-38.

Nurmela, T. 2002.ajattelun taito ja lupa ilmaista. teoreettis-käsitteellinen tutkimus hoitotyön edellyttämästä kriittisen ajattelun taidosta ja sen edellytyksistä. Acta Universitatis Tamperensis 860. Tampereen yliopistopaino Oy.

Quinn, V. 1994. In Defence of Critical Thinking as a subject: if McPeck is wrong he is wrong. Journal of Philosophy of Education 28 (1). 101-111.

Stenfors, P. 1999. Tieteellisen ja kriittisen ajattelun kehitys hoitotyön koulutuksessa. Seurantatutkimus sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja- ja kätilökoulutuksessa. Acta Universitatis Tamperensis 657. Tampere.

Säämänen, J. 1993. Terveydenhuollon opiskelijoiden tutkielmista välittyvä tutkimuksellinen ajattelu. Hoitotiede 5 (3), 110-119.

Törmä, S. 1999. Kriittinen reflektio kasvuprosessin säätelijänä. Teoksessa Järvinen-Taubert, J. & Valtonen, P. (toim.) Kriittisyyteen kasvu korkeakoulutuksessa. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy. 15-28