Etusivu>Opinnäytetyöpakki>Restonomi

Tekstin tehostaminen

Tekstiä voi tehostaa typografisesti, mutta tehosteet eivät ole itsetarkoitus. Painokkaan asian voi lihavoida, kirjoittaa SUURAAKKOSIN, alleviivata tai kursivoida. H a r v e n t a m i n e n ei ole selvää eikä taloudellistakaan. Siksi sitä vältetään. Tehosteita tulee käyttää säästeliäästi, jottei niiden teho häviä. Tehosteiden käytössä tulee olla järjestelmällinen ja johdonmukainen.

Luetelmat

Joitakin tekstin osia voidaan tiivistää luetelmiksi. Niiden tehtävänä on helpottaa tekstin hahmottamista. Luetelman sijoittamisessa tekstiin on kaksi mahdollisuutta: joko se sulautetaan tekstiin tai kukin luetelmakohta aloitetaan omalta riviltään. Tekstiin sulauttaminen on paikallaan silloin, kun luetelmia on tekstissä paljon tai kun luetelmakohdat eivät ole kovin pitkät. Muusta tekstistä erottuva luetelma on edellistä havainnollisempi, mutta se voi rikkoa tekstin yhtenäisyyden. Luetelmia ei pidä käyttää liikaa, jottei tekstistä tule luonnosmaista. Laaditaanpa luetelma kummalla tavalla tahansa, on harkittava, miten luetelma saadaan luontevasti liittymään ympäröivään tekstiin.

Luetelmaa ei voi sijoittaa tekstiin yksinään kappaleeksi, vaan sitä edeltää aina selittävä johdantolause. Myöskään uutta lukua ei aloiteta pelkällä luetelmalla. Luetelman laadinnassa tulee muistaa, että luetelman jokaisen kohdan tulee sopia muodoltaan johdantojakson luontevaksi jatkeeksi ja että luetelmakohtien pitää olla sekä sisällöltään että muodoltaan rinnastuskelpoisia – jos yksi osa on predikaatillinen (täydellinen) lause, toiset osat eivät voi olla yksittäisiä sanoja tai vaillinaisia (predikaatittomia) lauseita tai lausekkeita.

Varsinaiseen tekstiin tulevan luettelon kunkin osan edessä käytetään kaarisulkeen eteen sijoitettuja kirjain- tai numeromerkkejä. Lauserakenteesta riippuu, käytetäänkö luettelon edessä kaksoispistettä vai ei. Kaksoispistettä käytetään silloin, kun johdantoteksti on kieliopillisesti kokonainen lause. Itse luettelossa noudatetaan yleisiä välimerkkisääntöjä.

Esimerkki:

Kaksoispistettä käytetään a) välimerkkinä, b) päätteen edellä ja c) osoittamassa suhdetta.

Kaksoispistettä käytetään seuraavissa tapauksissa: a) välimerkkinä, b) päätteen edellä ja c) osoittamassa suhdetta.

Omaksi kokonaisuudekseen erottuvan luetelman osien edessä käytetään joko luetelmaviivaa (= ajatusviiva, jonka perään tulee välilyönti) tai kirjain- tai numeromerkkejä. Kirjain- tai numero-merkkejä käytetään tavallisesti silloin, kun luetteloa seuraavassa tekstissä on tarpeen viitata luettelon johonkin kohtaan. Merkintätapojen on oltava täsmällisiä ja johdonmukaisia. Numeroiden jälkeen ei merkitä pistettä. Suuraakkosten jälkeen käytetään pistettä: A., B., C., pienaakkosten jälkeen kaarisuljetta: a), b), c) jne. Sekä luetelmaviivan että numero- tai kirjainmerkin jälkeen tulee välilyönti ennen luetelman tekstiriviä.

Luetelmassa ei yleensä käytetä osien lopussa pilkkuja tai puolipisteitä, koska luetelmaviiva tai kirjain- / numeromerkki seuraavan rivin alussa jaksottaa tekstin riittävän selvästi. Myös konjunktio kahden viimeisen osion välissä on tarpeeton. Piste tulee luetelmaosien loppuun vain, jos luetelmakohdat ovat itsenäisiä virkkeitä tai kappaleita. Luetelman sisälle tulee osien väliin tyhjä rivi, jos yksikin luetelmanosa on monirivinen. Luetelman loppuun tulee aina piste.

Esimerkkejä:

Henkilöauton otto- ja dieselmoottorin pakokaasupäästöt eivät saa ylittää seuraavia arvoja:

 

 

1 Hiilimonoksidi 2,1 g/km
2 Hiilivedyt 0,25 g/km
3 Typen oksidit 0,62 g/km.

Gardner (1983) on jakanut älykkyyden seitsemään lahjakkuuteen, joita ovat

 

- lingvistinen
- loogis-matemaattinen
- spatiaalinen
- kehollis-kinesteettinen
- musikaalinen
- intrapersoonallinen, kyky ymmärtää itseä
- interpersoonallinen, kyky ymmärtää muita ihmisiä.

Callahanin (1990) mukaan lahjakkaiden tyttöjen kasvatuksessa ovat tärkeitä seuraavat asiat:

 

- Tyttöjen pitäisi saada pienestä pitäen harjoitusta visuaalis-spatiaalisten ongelmien ratkaisemisessa.
- Tytöille pitäisi tarjota roolimalleja, esimerkkejä menestyneistä tiedenaisista.
- Tytöille pitää opettaa, että tulevaisuus on heidän omissa käsissään.
- Poikia ja tyttöjä pitää kannustaa samalla tavalla.

Lukua ei mielellään lopeteta luetelmaan. Ainakin pari kolme virkettä tulisi laatia sitomaan luvun käsittely kiinteäksi.

Taulukot ja kuviot

Kirjallista esitystä voidaan havainnollistaa kuvilla, kaavioilla, piirustuksilla ja taulukoilla. Havainnollistus esitetään tekstiyhteydessä, jos se liittyy olennaisesti käsiteltävään asiaan ja sitä selostetaan tekstissä. Kuvioiden pitää olla paino- tai monistuskelpoisia eikä niitä saa piirtää lyijykynällä. Jos kuvio-ainesta on runsaasti ja se on suurikokoista, se esitetään liitteinä. Jos liitteisiin kuuluu A4-koon ylittävä paperi, se on taitettava niin, ettei teos pullistu tyvestään.

Kuvat ja taulukot asetetaan vasemman marginaalin mukaan. Kukin kuviotyyppi numeroidaan juoksevin numeroin (Kuvio 1., Taulukko 1.) ja varustetaan selostetekstein. Näin tekstissä voidaan viitata numeroa käyttäen kuvioon tai taulukkoon täsmällisesti ja taloudellisesti. Kuvion otsikko ja seloste kirjoitetaan kuvan alapuolelle, taulukon otsikko ja seloste taulukon yläpuolelle.

Taulukot

Samansisältöisen teksti- ja taulukkomuotoisen esityksen vertailu osoittaa taulukoiden taloudellisuuden. Mikään selkeyden tae taulukointi ei kuitenkaan ole. Hyvä tutkimusraportti ei tarvitse paljon taulukoita vaan selkeitä taulukoita. Taulukoissa esitetään numerotietoja. Verbaalista esitystä käytetään lähinnä vain otsikoinnissa. Taulukon laadinnassa noudatetaan seuraavia perusohjeita:

  1. Taulukon tulee olla niin informatiivinen, että pelkästään taulukon lukemalla saa käsityksen esillä olevan asian sisällöstä. 
  2. Taulukon otsikko ja seloste sijoitetaan taulukon yläpuolelle. Taulukot numeroidaan juoksevin numeroin omana numerosarjanaan. Numeron jälkeen merkitään piste.
  3. Taulukko pyritään sijoittamaan sivulle niin, että se mahdollisuuksien mukaan mahtuu yhdelle sivulle, jos taulukkoa joudutaan jatkamaan seuraavalle sivulle, kirjoitetaan taulukon alareunaan merkintä (jatkuu) ja seuraavalle sivulle vasempaan yläreunaan Taulukko X. (jatkuu). 
  4. Taulukko sommitellaan sivulle mahdollisuuksien mukaan niin, että se noudattaa tekstimarginaaleja. Taulukko erotetaan tekstistä kahdella tyhjällä rivillä.
  5. Taulukossa käytetään kokonaisia sanoja ja vakiintuneita lyhenteitä.
  6. Jos käytetään toisen laatimaa taulukkoa, merkitään lähdetiedot näkyviin.

Kuviot

Hyvä kuvio kertoo enemmän kuin suuri joukko numeroita. Käyrillä, pylväillä ja piirroksilla voidaan havainnollistaa ja painottaa tietoa. Kuvioiksi kutsutaan kaikkia muita tutkimusraportissa käytettyjä havainnollistamiskeinoja paitsi taulukoita. Kuvio-nimitystä käytetään siis myös kartoista, piirroksista ja valokuvista. Kuvio on tekstiin tai taulukkoon verrattuna käyttökelpoinen keino, jos halutaan esittää numeerisen tiedon laadullisia aspekteja, kuten vertailuja ja suhteita.

Kuvioita suunniteltaessa on syytä ottaa huomioon, että ne voivat olla työläitä piirtää ja vaativat enemmän aikaa kuin tekstin ja taulukoiden laadinta. Kuvioiden laadinnassa on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

  • Kuviot ovat yksiselitteisiä. 
  • Kuviot numeroidaan juoksevasti kirjoitelman alusta loppuun.
  • Kuviot otsikoidaan ja mahdollinen lähde merkitään.
  • Kuvioon viitataan tekstissä aina numerolla (Kuvio 1.).
  • Kuviot ovat riittävän terävät, jotta ne ovat selkeitä pienennettyinä ja kopioituinakin.

Kuvion tulee olla tekstissä tarpeellinen. Tekstiä toistavana sitä ei tarvita, mutta tekstiä täydentävänä se on tehokas informaation välittäjä. Kuviohavainnoinnissa tulee miettiä, minkä tyyppinen kuvio on sopivin kulloiseenkin tarkoitukseen – piirroskuvio, diagrammi, kartta vai valokuva.

8.1.2010