KAMK_kirjaimet.jpg
Etusivu>Opinnäytetyö>Prosessi>Kirjoittamisen ohjeet>Lähteet

Lähdeviitteiden merkitseminen ja lähdeluettelo

 
Tieteelliseen kirjoittamiseen kuuluu, että käytetyt lähteet on ilmaistava sekä itse tekstissä lähdeviitteinä että lähdeluettelossa. Tekstissä olevan viitteen pitää olla niin tarkka, että lähde voidaan tunnistaa ja paikantaa. Tekstiviite ohjaa lukijan opinnäytteen lopussa olevaan lähdeluetteloon, josta lukija saa lähteestä yksityiskohtaiset tiedot.

Lähdeluetteloon laitetaan otsikoksi Lähteet. Lähdeluetteloon merkitään vain ne lähteet, joita kirjoittaja on käyttänyt työssään ja joihin hän on tekstissään viitannut.

Seuraavassa esitellään tiiviisti ohjeet lähdeviittauksia ja lähdeluetteloa varten. Laajemmin asiaan liittyviä ohjeita on esim. Tutki ja kirjoita -teoksessa. RefWorks-ohjeistusta saat  kirjastosta.

Voit käyttää joko RefWorks-viitteidenhallintajärjestelmää tai perinteistä tapaa merkitä lähdeviitteet.

 

1 RefWorks

 
Jos käytät RefWorks-viitteidenhallintajärjestelmää, valitse vaihtoehdoista APA6. Tekniikan alan ja tietojenkäsittelyn töissä voit valita myös vaihtoehdon Vancouver.

RefWorks tuottaa valitun vaihtoehdon mukaiset merkinnät työhösi. Sinulle jää ainoastaan merkintöjen lopputarkistus. Tarkista oikeinkirjoitus ja se, että automaattisesti tuotettu merkintä sisältää tarvittavat tiedot. Viittausten tekninen ulkoasu on RefWorksin antaman mallin mukainen. Osan lähteistä (esim. painamattomat lähteet) joudut merkitsemään itse RefWorksin mallin mukaisesti.

  

2 Perinteinen merkintätekniikka, viittaaminen ja referointi

 

2.1 Viittaukset

Viittaukset ja lähdeluettelon voit tehdä myös ilman RefWorksia, perinteiseen tapaan. Jos käytät Vancouver-vaihtoehdon mukaista viittaustekniikkaa, voit soveltaa RefWorksin malleja. Samoin lähdeluettelon tiedot kirjataan vastaavalla tavalla kuin RefWorksissa.

Vancouverissa viitteet numeroidaan esiintymisjärjestyksessä ja merkitään lähdeluetteloon vastaavassa järjestyksessä. Viittausteknisesti menetelmä on helppo. Viittausten esiintymisjärjestys pitää muistaa tarkistaa loppuvaiheessa.

Seuraavassa on toisen vaihtoehdon mukaisia ohjeita viittausmerkinnöistä. Sen RefWorks-sovellus on siis APA6. Noudata alla olevia malleja, jos teet merkinnät perinteiseen tapaan. Ohjeita havainnollistavat esimerkit on lihavoitu siksi, että ne erottuvat muusta tekstistä. Todellisessa ympäristössä lihavointia ei käytetä.

Lähdeluettelossa lähteet ovat tekijöiden sukunimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Tekstissä viitteen ensimmäisenä sanana on kirjoittajan sukunimi. Lainatun kohdan yhteyteen tekstiin sijoitetaan tekijän sukunimi, julkaisuvuosi sekä sivu tai sivut (jos mahdollista). Esimerkki: (Johansson 2004, 67).

YHTÄ VIRKETTÄ KOSKEVA VIITTAUS: viite merkitään virkkeen sisään sulkeisiin ennen loppupistettä. Esimerkki: Tyypillisin tulkitseva tutkimusmenetelmä on hermeneutiikka (Lehtinen 2003, 25).

USEITA VIRKKEITÄ KOSKEVA VIITTAUS: viite merkitään viimeisen virkkeen perään sulkeisiin. Viite päättyy pisteeseen, joka on sulkumerkin sisäpuolella. Esimerkki: Internetissä oleva aineisto on tavallisesti tekijänoikeuden alaista. Esimerkiksi internetsivustoilla olevan aineiston kopiointi ja kopioiden jakaminen edelleen vaatii oikeudenomistajan luvan. (Muttilainen 2013, 133.)

VIITTAUS TEOKSEEN, JOLLA ON KAKSI TEKIJÄÄ: tekijöiden nimet yhdistetään &-merkillä. Esimerkki: (Kaufman & Harrison 1986).

VIITTAUS TEOKSEEN, JOLLA ON KOLME TEKIJÄÄ: Kaikki tekijät mainitaan silloin, kun ensimmäisen kerran viitataan lähteeseen. Toisesta viittauskerrasta lähtien käytetään ensimmäisen tekijän perässä ym.-lyhennettä. Esimerkki: (Paulson, Paulson & Meyer 1991); toisella kerralla (Paulson ym. 1991).

JOS TEKIJÖITÄ ON ENEMMÄN KUIN KOLME: viittauksessa voi korvata jo ensimmäisellä kerralla muut tekijät ym.-maininnalla.

VIITTAUS SAMAN TEKIJÄN SAMANA VUONNA JULKAISEMIIN TEOKSIIN: erottavana tekijänä käytetään pienaakkosia (a, b, c jne.). Esimerkki: (Kaufmann 1995a).

VIITTAUS USEISIIN JULKAISUIHIN SAMANAIKAISESTI: Viitteiden välissä käytetään puolipistettä erottamaan eri viitteet toisistaan. Tavallisesti lähteet laitetaan aakkosjärjestykseen. Myös aikajärjestys tai tärkeysjärjestys on mahdollinen. Esimerkki: Makrosysteemi sisältää yhteiskunnan säätelemät reunaehdot, kuten lait, politiikan, kulttuurin ja ideologiat (Hietikko 2009, 45; Jaako 2008, 22; Sailio 2008, 10).

VIITTAUS SUULLISIIN LÄHTEISIIN (HENKILÖKOHTAINEN TIEDONANTO): Henkilökohtaiset tiedonannot merkitään kuten muutkin lähteet. Henkilökohtaisia tiedonantoja ovat esimerkiksi asiantuntijoiden haastattelut ja puhelinkeskustelut. Suulliset lähteet ovat usein merkittäviä tiedonlähteitä, ja siksi tarkat tiedot niistäkin merkitään lähdeluetteloon. Esimerkki: Lääkärin mukaan leikkaus oli onnistunut hyvin ja ACL oli erittäin tukeva (Helminen 2007).

Mikäli haastattelut ovat tutkimusaineistoa, esimerkiksi teemahaastattelu, niitä ei merkitä tietolähteiksi.

2.2 Viittaus lähteeseen, jolla ei ole henkilötekijää

JOS LÄHTEELLÄ EI OLE HENKILÖTEKIJÄÄ: viitataan julkaisun nimeen. Esimerkki: (Kieli ja virkakoneisto 1981, 88).

VIITTAUS SÄÄDÖKSEEN: Säädöksillä on yleensä viralliset lyhenteet, joita viitteissäkin voi käyttää (laki = L, asetus = A, hallituksen esitys = HE). Esimerkki: Ammattikorkeakoulussa suoritettavia tutkintoja ovat ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat ammattikorkeakoulun perustutkintoja. (A 4.7.2013/546.)

VIITTAUS STANDARDIIN: Standardeista ovat käytössä vakiintuneet lyhenteet. Esimerkiksi Suomen Standardisoimisliiton standardien lyhenne on SFS. Standardin lyhenteen jälkeen tulee standardin numero ja sivunumero. Esimerkki: Mittaustulosten lukuarvojen esittämisessä käytetään usein tiettyä pyöristysväliä, joka valitaan mm. mittauslaitteen tarkkuuden perusteella (SFS 2407, 1982, 1).

VIITTAUS TOISSIJAISEEN LÄHTEESEEN:
Käytä toissijaisia lähteitä vain perustelluista syistä, esimerkiksi silloin, kun alkuperäistä lähdettä ei ole mahdollista saada luettavaksi tai se ei ole enää muuten käytettävissä. Vain se lähde, jota olet käyttänyt, merkitään lähdeluetteloon. Kuitenkin tekstissä tulee näkyä maininta myös alkuperäisestä lähteestä.
Esimerkki: Allportin päiväkirja on alkuperäinen lähde, mutta olet saanut tiedon Nicholsonin teoksesta. Silloin lähdeluetteloon tulee Nicholsonin teos, mutta tekstiin maininta Allportin päiväkirja (Nicholsonin mukaan, 2003). Olennaista on se, että lukija ymmärtää kyseessä olevan toissijaisen lähteen ja saa tiedon alkuperäisen sisällön esittäjästä.

2.3 Viittaus sähköiseen lähteeseen

Sähköisiin lähteisiin viitataan samoin kuin muihinkin lähteisiin, mutta jollei lähteessä ole sivunumeroita, niitä ei ilmoiteta. Jos tekijä tiedetään, viittaus muodostetaan tekijän sukunimen ja vuosiluvun perusteella. Muussa tapauksessa viitataan lähteen nimeen tai sivun otsikkoon sekä vuosilukuun. Radio- ja tv-ohjelmissa viitataan ohjelman nimeen ja vuosilukuun.

ESIMERKKEJÄ VIITTAUKSISTA: Ruotsissa on jouduttu parlamentaariseen pattitilanteeseen, kun valtiopäivien enemmistö äänesti sosiaalidemokraattien johtaman hallituksen budjettiesityksen nurin (Hämäläinen 2014).

Ennen kuin keksijä ottaa yhteyttä Tuoteväylään, hänen kannattaa jäsennellä keksintönsä tai ideansa mahdollisimman tarkasti ja ottaa selvää eri asioista. Perusteellisesti tehdyt taustaselvitykset auttavat keksinnön arvioinnissa. (Keksijän muistilista 2014.)

  

2.4 Referointi

Kun lainataan omaan työhön muualta materiaalia, lainaus selostetaan omin sanoin eli referoidaan. Poikkeuksellisesti voidaan käyttää myös suoria lainauksia. Kummassakin tapauksessa asia pitää merkitä lainatuksi lähdeviitteen avulla.

Suorat lainaukset merkitään lainausmerkeillä, ja niiden sisältö tulee olla täsmällisesti alkuperäisen lähteen mukainen. Pitkät, yli kolmen rivin mittaiset suorat lainaukset sisennetään sarkaimen verran. Ne voidaan myös kursivoida ja kirjoittaa tihennetyllä rivivälillä. Pitkissä lainauksissa ei käytetä lainausmerkkejä.

ESIMERKKI YLI KOLMEN RIVIN MITTAISEN LAINAUKSEN MERKINTÄTAVASTA:

Harto Pönkä (2014, 216–217) arvioi Facebookin asemaa seuraavasti:

Mikäli spekuloidaan Facebookin suosion kääntymisellä laskuun, voidaan olettaa, että käyttäjät kyllästyisivät siihen ensimmäisenä Yhdysvalloissa, josta palvelu on lähtöisin ja josta maailmanlaajuiset sosiaalisen median trendit yleensä saavat alkunsa. Tästä ei ole merkkejä, sillä Facebook teki huhtikuussa 2014 jälleen uuden käyttäjämääräennätyksen Yhdysvalloissa, eikä romahdusta ole senkään jälkeen tapahtunut.

Referoituun tekstiin voi viitata eri tavoin. Lainauksen loppuun tulevat viitteet ovat asiakeskeisiä viittauksia. Viitata voi myös kirjoittajakeskeisesti, jolloin viittaus on virkkeen sisällä. Edellä oleva esimerkki Harto Pönkä (2014, 216–217)) virkkeen alussa havainnollistaa kirjoittajakeskeisen viittauksen idean.  

 

3 Lähdeluettelo

 

Lähdeluettelossa mainitaan jokainen lähde, johon tekstissä on viitattu. Seuraavassa esimerkkejä erityyppisistä lähdemerkinnöistä:

KIRJA TAI VASTAAVA JULKAISU, TEKIJÄ TIEDOSSA:

Alasuutari, P. 2014. Laadullinen tutkimus. Viides painos. Riika: Vastapaino.

Hakala, J. T. 2004. Opinnäyteopas ammattikorkeakouluille. Helsinki: Gaudeamus.

Jos kyseessä on verkkojulkaisu, voit valita, käytätkö sen osoitetta alleviivattuna eli linkkimuodossa vai ilman alleviivausta. Saman työn sisällä pitää olla kuitenkin yhtenäinen käytäntö.

Theseus-tietokannassa tiivistelmäsivulla on julkaisun pysyvä osoite, ilmoita aina se lähdeluettelossa. Voit myös jättää viitattu -merkinnän pois kun käytät pysyvää osoitetta.      

Kemppainen, J. 2014. TIME-hitsausmenetelmän soveltuvuus ja kustannukset roottoreiden hitsauksessa. Opinnäytetyö. Kajaanin ammattikorkeakoulu, tekniikan ja liikenteen ala, kone- ja tuotantotekniikan koulutusohjelma. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201404164395.

Sievänen, H. 2014. Teknologia ikäihmisen toimintakyvyn ja liikkumisen lisääjänä. Terveysliikuntauutiset. 11– 12. Viitattu 30.8.2013. http://www.ukkinstituutti.fi/teemanumerot/2014/

Tieteellisten lehtien artikkeleilla on usein pysyvä osoite tiivistelmäsivulla. Käytä sitä mieluummin kuin selaimen osoiterivin www-osoitella.

Heikkinen, H., Huttunen, R. & Pesonen, J. 2912. Liikuntakasvatuksen eetos. Liikunta & tiede 49,6,18–22. lt612_tutkimusartikkelit_heikkinen_lowres.pdf

EI HENKILÖTEKIJÄÄ:

SFS 2407. 1982. Suureet ja yksiköt. Lukujen ja lukuarvojen katkaisu ja pyöristys. 2.p. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS.

Muutosta liikkeellä! Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan 2020. 2013. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013: 10. Viitattu 23.9.2014. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6511564&name=DLFE-27526.pdf

Alkoholiongelmaisen hoito. 2010. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Viitattu 28.9.2010.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50028

DOI-TUNNUS:

Kun kyseessä on elektroninen aineisto (esim. artikkeli tai kirja), jolla on DOI-tunnus (Digital Object Identifier), voit www-sivujen asemesta ilmoittaa DOI-tunnuksen.

Kirschling, J.M. & Erickson, J.I. 2010. The STTI Practice-Academe Innovative Collaboration Award: Honoring Innovation, Partnership, and Excellence. Journal of Nursing Scholarship, 42, 3, 286–294. DOI:10.1111/j.1547-5069.2010.01352.x.

LEHTIARTIKKELI

Aistrich, A., & Absetz, P. 2013. Osallistavalla otteella nuoret kumppaneiksi terveyden edistämisen tutkimuksessa. Liikunta ja Tiede, 50, 6, 8-15.

JULKAISEMATON LÄHDE:

Tietojärjestelmät-osaamisaluepalaveri. Muistio 9.5.2014. Kajaanin ammattikorkeakoulu, Asiakirja Kajaanin ammattikorkeakoulun työryhmäsivustolla.

SUULLINEN LÄHDE:

Juntunen, P. 2014. Konetekniikan osaamisaluevastaava. Kajaanin ammattikorkeakoulu. Haastattelu 4.12.2014.

VERKKOJULKAISUT, TEKIJÄ TIEDOSSA:

Kaaro, J. 2014. Tieteellisen vilpin paljastamisesta pitäisi tehdä helppoa ja palkitsevaa. Helsingin Sanomat 3.12.2014. Viitattu 4.12.2014. http://www.hs.fi/tiede/a1417496492227

VERKKOJULKAISUT, EI TEKIJÄÄ:

Tieto lisää turvaa nettiostoksilla. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin tiedote. Viitattu 4.12.2014. http://www.tukes.fi/fi/Ajankohtaista/Tiedotteet/Yleiset/Tieto-lisaa-turvaa-nettiostoksilla/

SÄHKÖPOSTIVIESTI:

Punta-Saastamoinen, M-L. 2014. Oparipakin lähteistä. Sähköpostiviesti 3.12.2014. Vastaanottaja E. Soininen.